torstai 16. tammikuuta 2020

ILMASTOHYSTERIASTA JÄRKEVIIN RATKAISUIHIN


ILMASTOHYSTERIASTA JÄRKEVIIN RATKAISUIHIN

Viime vuosina ilmastonmuutos on ollut yhä suuremmassa määrin julkisen keskustelun kohteena. Asia on saanut mielestäni jopa ns. hysteerisiä piirteitä, jossa ihmisiä on tunnepitoisilla argumenteilla peloteltu ja syyllistetty eri toimijoita mm. maanviljelijöitä, karjan kasvattajia ja lihan syöjiä. On järjestetty koululakkoja jonka yhteydessä oppilaat ovat isolla joukolla kokoontuneet eri kaupunkien keskustoihin ilmastonmuutoksen vastaisiin tilaisuuksiin. Onpa myös jonkun suurkaupungin kaduilla nähty aktivisteja aiheuttamassa julkisia häiriötilanteita tukkimalla esim. katuja vaatimuksillaan. Samoin olen havainnut että medioissa on harjoitettu myös tarkoitushakuista uutisointia jossa faktoja tai asiayhteyksiä vääristellen on pyritty lisäämään paniikkitunnelmia väestön keskuudessa.

Paniikkitunnelmiin vedoten monet päättäjätkin vaativat pikaisia toimia esittäen mm. autoiluun liittyviä verojen korotuksia, lihansyönnin rajoittamista ja erilaisten saastuttavien toimintojen kieltämistä.

Itse näen että verojen keräämisellä, hintojen korottamisilla ei saada todellisia vaikutuksia aikaan ilmaston muutoksen hillitsemisessä. Ei ole edes tarkkaa tietoa mihin tai kenelle ne rahat olisi menossa. Tuntuu että kyseistä asiaa esillä pitäviltä puuttuu luovuutta esittää todellisia asiaan vaikuttavia ratkaisukeinoja. Vaikuttaa myös siltä että tuollaisten ratkaisujen taustalla on pyrkimystä käyttää ilmastonmuutosta keppihevosena halutunlaisten yhteiskunnallisten muutosten aikaansaamiseksi esimerkkinä ihmisten asuttaminen suuriin kaupunkikeskuksiin kun päätöksillä aiheutetaan se että maaseudulla asuminen käy monille yhä vaikeammaksi.

Näen järkevämmäksi verojen korottamisen, rahankeruun ja erilaisten toimintaa rajoittavien kieltolakien sijasta yhteiskunnan infrastruktuuriin liittyviä kehityshankkeita, jotka mahdollistavat hiilineutraalin ja ekotehokkaan elämän tavan saavuttamisen tulevaisuudessa. Samalla myös kannattaa sijoittaa uusien teknologioiden tai tomintatapojen kehittämiseen joita voisi aluksi testata kotimaassa ja jos ne osoittautuvat toimiviksi niistä saataisiin suomalaiselle teollisuudelle hyviä vientituotteita joilla voidaaan vähentää päästöjä ulkomailla ja samalla saadaan työtä ja hyvinvointia kotimaahan. Tällä tavalla Suomi voisi toimia kokoaan suurempana vaikuttajana ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Tähän voisi liittyä materiaali, energia ja yleensäkkin ekotehokkuuden kehittäinen mahdollisimman pitkälle, samoin fossiilisten polttoaineiden korvaaminen biopolttoaineilla.

Esimerkkinä ekotehokkaasta yhteiskunnassta voisin manita teollisekologiset yrityspuistot/yhteisöt. (jollaisesta esimerkiksi sopii Kalundborissa Tanskassa toimiva yhteisö. ) Siinä jätteet, valmistusprosessien sivutuotteet hyödynnetään paikallisen verkoston sisällä ja verkostoon voi kuulua hyvinkin erilaisia toimijoita alkaen maatiloista energian tuottajiin ja jätteiden käsitteelyyn mallintaen luonnon omaa toimintatapaa miten materiaali ja energia kiertää siellä ja kaikki tulee hyödynnettyä.

Nyt olisikin tarpeellista luoda hankkeita joilla käynnistetään tuollaisia projekteja ja laitetaan myöskin resursseja sellaisiin.

Pidän tärkeää sitä että myöskään muu luonnon suojelu ja ympäristöongelmien ratkaiseminen ei saa jäädä ilmastonmuutosteeman jalkoihin. Nyt tuntuu siltä että niistä ei riittävästi puhuta.